
Lääketieteen ja erityisesti ruumiinavauksen asiantuntijat havaitsivat taannoin, että
kuolleen henkilön tietystä jänteestä vetämällä tietty raaja liikkuu. Yhdistämällä jänne liikkeeseen ja kiinnittyvään lihakseen kartoitettiin ihmisen lihaksiston ja rakenteen anatomia ja nimettiin samalla kullekin lihakselle oma tehtävä. Määritys tapahtui kai niin, että jos nykii kadaaverin etureiden lihasten jänteitä, niin polvi ojentuu. Näin historian kirjojen mukaan kehittyi ymmärtämyksemme anatomiasta ja lihasten tehtävistä.
Nykyään tiedämme, että
reisilihaksen kutsuminen yksinomaan polven ojentajaksi on kutakuinkin sama kuin kännykän kutsuminen pelkäksi puhelimeksi. Nykyisen tiedon valossa olemme havainneet, että reisilihaksen ymmärtäminen ainoastaan polven ojentajaksi ei tunnista kehon moniulotteisuutta ja kykyä osallistua liikkeeseen monella eri tavalla ja aina yhteydessä muihin kehonosiin. Etureiden lihaksistohan on mukana myös polven koukistuksen eksentrisessä kontrollissa, kierteisen tason stabiloinnissa ja varmasti myös paljon muussa. Mutta se on jo ihan toinen juttu...
Väittäisin, että olemme usein lähestyneet ihmisen
motorisia ominaisuuksia samalla tavalla. Olemme tyylikkäästi erotelleet voiman, liikkuvuuden, koordinaation, nopeuden ja muut motoriikan osatekijät omiksi eristetyiksi alueikseen. Olemme näin vähitellen kehittäneet motoristen tekijöiden
”kehonrakennus-kulttuurin”, missä pyrimme harjoittamaan motorisia osatekijöitä aina toisistaan eristettyinä. Fysiikkaharjoituksessa tämä onkin usein looginen lähtökohta ja ei aina suinkaan huono sellainen.

Ongelmia alkaa tosin helposti syntyä, kun
emme enää ymmärrä motoristen tekijöiden yhteisvaikutuksen tarvetta ihmisliikkeessä ja olemme ehkä valinneet oman ”suosikkimme” motoriikan maailmasta: joillekin esimerkiksi
voima saattaa olla se ”kuningas” kun taas toiselle
liikkuvuus on no.1.
Liikkuvuus ja voima saattavat kuulostaa
ihmisliikkeen ääripäiltä ja voiman puolesta barrikadeille lähtevät ymmärtävät liikkuvuuden joskus jopa vahingolliseksi voiman kannalta, onhan
jumi ollut voimaa jo ammoisista ajoista lähtien. Toisaalta liikkuvuuden lähettiläät ovat kenties hiukan turhaan peljästyneet voimaharjoittelun mahdollista
lihaksia ”kireyttävää” vaikutusta ja jättäneet näin voimanhankinnan vähemmälle. Oli miten oli, yhden tai useamman motorisen osatekijän poisjättäminen harjoittelun kokonaisuudesta vaikuttaa lopputulokseen ja harvemmin positiivisesti.
”Siellä missä ei ole voimaa, ei ole myöskään liikkuvuutta ja missä ei ole liikkuvuutta, siellä ei ole myöskään voimaa.”
No mitä on voima ja liikkuvuus? Mielen virkistämiseksi ja LIIAN tuttujen assosiaatioiden välttämiseksi aloitetaan sillä mitä ne eivät ainakaan ole.
-Liikkuvuuden synonyymi ei ole venyttely.
-Voiman synonyymi ei ole lihasmassa.
-Liikkuvuusharjoittelun tavoite ei ole passiivinen liikerata.
-Voimaharjoittelun tavoite ei ole liikkuvuuden eliminointi.
Mitä voima sitten on?Voiman tavoitteena on tarvittavan tehtävän suorittaminen mahdollisimman
tehokkaasti, taloudellisesti ja turvallisesti. Tehokkuus viittaa siihen, että tehtävä kyetään tekemään nopeasti ja tarkasti. Taloudellisuus viittaa siihen, että tehtävän käytetään mahdollisimman vähän energiaa. Turvallisuus viittaa siihen että rakenteiden ja anatomian puolesta tehtävän suorittaminen rasittaa kehoa mahdollisimman vähän ja vahentää mahdolliset ylikuormitusta aiheuttavia tekijöitä.
No mitä liikkuvuus on?Voimme yllättäen käyttää samaa tavoitetta myös liikkuvuudelle.
Myös liikkuvuus on tehtävästä riippuvainen. Useilla ei ole tarpeeksi liikkuvuutta suoriutua tehokkaasti, taloudellisesti tai turvallisesti edes kävelystä. Sama henkilö saattaa kuitenkin pystyä tekemään spakaadin tai tempauksen 100 kg:lla. Näin ollen meidän ei ehkä tulisi kutsua henkilöä yksinkertaistetusti
liikkuvaksi tai
voimakkaaksi, sillä määritelmä riippuu aina annetusta tehtävästä.
Voima on siis liikkuvuutta ja liikkuvuus on voimaa...?Mutta oletko koskaan tavannut sellaista urheilijaa, joilla on runsaasti liikerataa passiivisesti, mutta aktiivisesti ja vastuksen kanssa sama
liikerata on täysin voimaton ja toiminnallisesti koko lailla käyttökelvoton ?
No joo, olen tavannut sellaisia urheilijoita. Ehkä nyt pääsemme asian ytimeen... (huhhuh, vihdoinkin..)
Tämän esimerkin tilanteesta johtuu varmasti suuri osa siitä kaunasta ja katkeruudesta voiman ja liikkuvuuden välillä. Kutsumme tuota esimerkin kumimiestä tai –naista "liikkuvaksi", mutta havaitsemme liikeradan olevan vailla hermotusta ja lihasaktiivisuutta.
Liikkuvuus motorisena ominaisuutena ei mielestäni tarkoita passiivista liikerataa vaan aktiivista lihaskontrollin hallitsemaa liikettä. Tämän määritelmän perusteella voimasta tuleekin erittäin tärkeä
liikkuvuuden taistelupari, eikä suinkaan sen vastustaja.
Kuka kukisti kehon oman kontrollin?Taisin olla minä itse
ottaessani vallan hermoston kontrollilta ja suorittaessani harjoitteita, joissa proprioseptiikka ei enää yhdistänyt voimaa ja liikkuvuutta. Mitä
passiivisempi voima- tai liikkuvuusharjoite on hermostollisesti, sitä epätoiminnallisempaa ja eristetympää tuosta ominaisuudesta vähitellen tulee. Kun taas uskallamme antaa kontrollin ”näkymättömälle” propriseptisten reseptoreiden verkostolle, pystymme saavuttamaan tuloksia, jotka havaitaan sekä liikkuvuuden että voiman paranemisessa yhtäaikaisesti. Tätä uskaltaisin kutsua
voimaperäiseksi liikkuvuudeksi.
Kuinka voimaperäista liikkuvuutta harjoitetaan?1. Valitsemalla harjoite, johon yhdistyy voiman ja liikkuvuuden vaatimus
2. Valitsemalla harjoite, joka on motorisesti haastava (hermostoa stimuloiva ”taito”)Viisi voimaperäisen liikkuvuuden harjoitetta:
1. Valakyykky (tai tempaus)
a. Hartiarenkaan, yläselän, lantion, nilkkojen, liikkuvuus

2. Liikkuva askelkyykky ”etuhyllyllä” (tanko: etukyykky)
- Etuketjun liikkuvuus
3. Rekillä heilunta eri tasoissa ja suunnissa
- Rintarangan, hartiarenkaan, vatsalihasseinämän liikkuvuus

4. Maastaveto
- Takaketjun liikkuvuus

5. Turkkilainen ylösnousu
- Hartioiden, rintarangan, lapojen, lantion liikkuvuus

Usein tulokset liikkuvuuden harjoittelussa vaativat toisen motorisen komponentin yhdistämisen tehtävään. Tiimityönä ja hermoston valvoman silmän alla parannuksia alkaa taas tulla: tehokkaasti, taloudellisesti ja turvallisesti.
Ratkiriemukasta kevättä!
Tommi