Voisiko olla mahdollista että kansalaisuus ja tässä tapauksessa suomalaisuudesta ja jäykästä lantiosta voisi löytää positiivisen korrelaation?
Ensin ajattelin kysymyksen olevan mahdoton vastattava, mutta hetken mietittyäni aloin löytää mahdollisia ’todisteita’ väittämän epätieteellisestä pätevyydestä. Tietyt yksityiskohdat tuntuivat puhuvat hypoteesin puolesta, vaikka kenties juuri suomalaisuus ei ole se tärkein yhdistävä tekijä. Tarkasteltakoon teemaa nyt kuitenkin sinivalkoisten lasien läpi.
Heinon Mikan kanssa keskustelimme taannoin, että mikä siinä on kun brasilialaiset liikkuvat niin paljon sulavammin kuin suomalaiset urheilijat? Brassiurheilijoiden liikkestä kun kuvastui helppous, ”ei-yrittäminen” ja sulavuus, sellaiset ominaisuudet jotka ovat tuttuja vaikkapa tanssista tai capoierasta. Ehkä se oli vain lajisidonnaista? Mutta sitten muistakin lajeista kuten jalkapallosta löytyi samoja piirteitä.Voisiko yksi yhteinen nimittäjä toimivamman ja liikkuvamman lantion omaamisessa olla maantieteellinen, kuten Päiväntasaajan alla asuminen. Saisikohan sitä ”flow”:ta liikkeeseen, jos eläisi vaikkapa Etelä-Amerikassa?
Antropologisen pohdinnan sijasta voitaisiin ehkä suunnata pohdinta lähemmäksi omaa ruumiillisempaa kiinnostuksenkohdetta, kuten toiminnallisuutta tai optimaalista liikeympäristöä.
Mikä olisi mahdollisesti tehnyt suomalaisesta lantiosta liikkumattoman ja ’yksiulotteisen’ liikesuorituksessa?
Lantio – huono naapuri?Lantion naapuri, alaselkä a.k.a. lanneranka on joutunut Pohjolassa aika koville. Suomalaisten kollektiiviset selkäkivut on huomattu maailmallakin. Onko yhteys alaselkävaivojen ja jäykän lantion välissä kenties olemassa?
Tiedämme toki naapurien toiminnan tärkeyden ihmiskehossa. Jos nilkka on jäykkä, niin polvihan siitä kärsii. Jos lantio ei kykene rotaatioon niin kierto tapahtuu jostain muualta ja useimmiten lähimmästä naapurista eli alaselästä. Olisikohan niin, että lonkan ulko-/sisäkierron puute pakottaisi lannerankan kiertymään liikaa? Lannerangan kyky ja halu kiertoon on tunnetusti kehno, mutta jos ei naapurit jelppaa niin sitä saattaa innostua ylitöihin ja rutistaa nikamista muutaman ylimääräisen asteen, jotta tehtävä tulee suoritettua.
No, jäykästä lantiosta kärsii koko ruumis ja suoranaisesti etenkin alaselkä. Tuntematta suomalaisen kollektiivisen selkäkivun historiaa "suon, kuokan ja jussin" ajoilta, uskaltaisin arvioida kotimaistenkin alaselkävaivojen liittyvän jäykkään lantioon. Joskaan todisteita siitä ”oliko muna ennen kanaa vai ei,” ei ole laittaa pöytään.
Massiivisen salaliiton paljastus!
Yksi huolestuttava tekijä nyky-yhteiskunnassamme ja muissa länsimaissa on perusliikemallien luonnonvarojen huolestuttava vähentyminen. Pellolla kyykistely ja talikolla heiluttelu tarjoilivat muutamia perusliikkeitä nälkäistä liikuntaelimistömme ruokkimaan. Yksi voimakkaimpia kansanliikkeitä perusliikemallien eliminoimiseksi yhteisömme liikemuistista on ollut ns. ”anti-kyykistymis” -liike tai toiselta nimeltään ”pro-tuoli” –liike, jota ovat tietämättään takapuolellaan äänestäneet käytännössä kaikki äänestysikäiset suomalaiset ja valitettavasti nykyään nuoremmatkin.
Mistä siis on oikein kysymys? On vihdoin aika paljastaa tuki- ja liikuntaelimistöä kohtaan suunnattu massiviinen salaliitto, jonka lonkerot ulottuvat maamme ylimmille tasoille.
Seuraava kysymys paljastaa oletko SINÄ ollut (okei ,okei, kenties tietämättäsi...) mukana länsimaisille yhteiskunnille miljardeja euroja maksavassa salaliitossa?
Milloin viimeksi kyykistyit niin alas, että takareidet ja pohkeet koskettivat toisiaan?
Jos vastauksesi on ”tänään” tai edes ”tällä viikolla”, kuten esimerkiksi useat Lähi-Idän asukkaat vastaisivat, olet selvillä vesillä.Mutta jos vastauksesi on luokkaa ”vessanpytyn taso on syvin kyykistymisasento, jossa kroppani on vieraillut sitten 80-luvun”, niin tilanteesi on erilainen. Olet juuri tunnustanut olevasi osa ”pro-tuoli”-liikettä, salaliittoa, josta nyt kenties kärsivät nilkat, polvet tai alaselkä.
Useamman vuoden ja vuosikymmenen ajan olemme vältelleet laskeutumista maanpinnan tasolle ja kyykistymisen liikeradasta on ensimmäisten kymmenen ikävuoden jälkeen aktiviisessa käytössä ehkä noin 50%. Hyvin on meidät opetettu istumaan penkissä jo 7-vuotiaasta saakka! Nyt pohjille asti kyykistyminen kuulostaa varmaan huonolta ja kivuliaalta ajatukselta tuoliin kiinni kasvaneelle ja niin varmaan onkin, ei ehkä kannata rysäyttää pehvaa lattiaan ihan kylmiltään muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen...
Vaikka perusliikemallit ovat ainakin tiettyyn rajaan saakka uusiutuva luonnonvara on niiden harjoittelua lähestyttävä fiksulla strategialla ja sopivilla kehittelyvaiheilla ettei tarvitse keräillä polvilumpioita lattialta terveysliikuntaharjoituksen jälkeen.
En siis välttämättä suosittele senioriryhmän ensimmäiseksi maanantai-harjoitteeksi syväkyykkyä. Toivoisin pikemminkin kyseisten liikemallien vähitellen siirtyvän esimerkiksi koulujen liikunnanopetuksen osaksi. Näin pienesta pitäen TAITOINA opitut ja ylläpidetyt liikemallit nousisivat arvossansa sitä mukaa kun ikää kertyy ja tuolista tulee väkisinkin osa elämää.
Perusliikemallien evaluionnissa ja harjoittelussa voidaan soveltaa erilaisia keinoja. Tässä alla olevassa esimerkissä yhdistetään kädet ylhäällä asento kyykistymisliikkeeseen. Tavoitteena tarkastella alavartalon liikkuvuuden lisäksi myös rintarangan ja hartioiden liikkuvuutta ojennuksessa. Videolla on testiliike, jossa otetaan kengän mitta seinästä ja pyritään kyykistymään tasapainoisesti ilman, että kädet osuvat seinään.
Jos jaksoit lukea loppuun saakka niin olet aika taistelija. Toisaalta olet jo istunut lukemassa sen verran kauan, että kannattaisi liikkua välillä. ”Anti-kyykistymis-salaliittolaisia” on paljastettu vähemmästäkin.
Tommi
PS: Blogissa käytetyn ”huumorin” tasosta voi valittaa suoraan kuluttajavirastoon.
PS2: Kirjoittajan lisäys: Ehkä on myös tärkeää lisätä, että tähän kyykistymisen “taitoon” ei tässä kontekstissa yhdistetä lisävastusta eikä muutenkaan varsinaista voimailua. Tanko niskassa tehtäviin liikkeisiin liittyy usein ihan toiset säännöt, joihin ei tässä puututa.
